sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Näyttelyitä ja synttäreitä

Jassoo, eipä ole taaskaan kerennyt eikä muistanut käydä täällä blogin puolella kuulumisia jakamassa, vaikka tapahtumia tässä kevään mittaan on ollutkin.

Aloitetaan nyt tietysti ensimmäisestä asiasta, eli meidän juniorin 1-vuotissynttäreistä! Cooper siskoineen täytti tosiaan 21.3 jo vuoden, kauhistus! :O Miten se aika meneekin oikeesti noin nopeasti?? Eihän tuota aikuiseksi voi sanoa, ei sitten millään, ei varmaan koskaan, mutta iso pojannulikka se joka tapauksessa jo on.
Cooper on ihastuttanut ja vihastuttanut, naurattanut ja itkettänyt. Se on täysin erilainen, omanlaisensa tapaus, mutta se on ollut aivan täydellinen lisäys meidän pieneen laumaan. En vaihtaisi Kodanpoikaa mihinkään.<3
Tarkat tulevaisuuden suunnitelmat ovat edelleen auki, mutta minullahan oli tarkoituksena ottaa Cooperin kanssa ihan rauhassa kaiken suhteen. Siitä tulee kyllä oiva rallytoko-otus, normitokoon sillä ei vielä maltti riitä.:') Mejä on myös suurissa toiveissa, ipana kun on mieletön käyttämään nenäänsä ja kykenee keskittymään itsenäiseen hommaan yllättävän hyvin, en vain todellakaan ole kovin optimistinen koepaikkojen suhteen täällä Etelä-Suomessa..:/

Synttärikakkujen odottaminen oli isäkoiralle tuskaa.:'D

Onnea rakas 1-vuotias! <3

Cooperin Mango-sisko.

Lotta-sisko jossa on kyllä tosi paljon Kodaa! <3
25.3 pyörähdettiin Cooperin kanssa Lahti KV:ssa, joka olikin ipanan ensimmäinen virallinen kehäkettuilu kotimaassa. Lahti on ollut meille aiemmin hyvä paikka, sillä Koda oli napannut kahdella edellisellä kerralla vara-cacibit matkaansa. Tollereilla oli tuomarina australialainen Vicki Schneider. Junnu-urosten luokka oli melko iso ja pisti heti silmään, että kookkaita poikia olivat kyllä kaikki. Vaikka Cooperilla on todella hyvä paketti kasassa, paljon parempi rakenne kuin Kodalla, niin kyllä mua juurikin tuo sen koko jännittää aina vähän. Kyllä se koon sallittuihin sentteihin menee, juuri ja juuri, mutta taatusti tulee joltakin tuomarilta siitä sanomista joskus.
Coopsilla intoa ja virtaa taas riitti, mutta malttoi se silti suhtmukavasti seistä ja esiintyä. Sen olen ainakin yrittänyt opettaa esiintymään vapaasti ja toistaiseksi ainakin se osaa asetella ja kantaa itsensä tosi kivasti.:) Isoksi harmiksi tämä tuomari liikutti vain edestakaisin, eikä ollenkaan ympyrää. Coopsilla kun tuppaa olemaan hieman ahtaat takaliikkeet, mutta hienoilla sivuliikkeillä voi sen kompensoida.

"Good sized male. Correct head proportions. Muzzle a bit narrow. Scissors bite. Neck forming into shoulders with a strong topline. Correct front and rear angulations. Correct tailset. Moves a little close behind. Front movement straight."
Tällä saatiin tulokseksi JUN EH3.

Mutta tuli sieltä valioillekin EH:ta joten tiukka oli tuomari. Kiva arvostelu silti ja mukavaa seuraa taas kehänlaidalla.:) Ja saatiin muutama posekuvakin kehästä, suurkiitos näistä Henna!



28.3 Kodan ja Hymyn pesue saavutti jo "täysi-ikäisyyden", kun kennel Sancandy'sin S-pentue täytti kaksi vuotta! Onneksi ovat kaikki terveinä pysyneet ja hienosti menneet luustokuvaukset lämmittävät edelleenkin mieltä.:) Kieltämättä ehkä hieman enemmän olisin tuloksia muualtakin toivonut mutta... kun ei pakottaakaan voi niin minkäs teet.

12.4 Kodan ja Bonitan kuusikko täytti niin ikään vuoden! Isoja lapsukaisia jo kaikki, en kestä.<3 Onnea myös Gorgeous-pentue!


Eilen suunnattiin Cooperin kanssa kohti Pertunmaan ryhmistä. Samaisessa paikassahan Koda oli upeasti kaksi vuotta sitten ROP! :) Hienot muistot sieltä siis eikä tälläkään kertaa onneksi tarvinnut ihan tyhjin käsin kotiin tulla.
Tollereita oli ilmoitettu 9 kappaletta, joista yksi uros oli poissa. Cooper oli ainoa junnu-uros ja taas oli kakara niin intoa ja elämäniloa täynnä, tuomarille sanoinkin iäksi 1v, mutta käyttäytyy edelleen kuin nelikuinen.:D Hienosti kuitenkin esiintyi ja Cooperin kanssa on kyllä kehässä tosi hauskaa kunhan itseltään vaan pelihuumoria löytyy. Ja sieltähän saatiin sitten ERI & SA! :) PU-kehässä jo aikuinen käyttöuros Leon vei voiton valioituen samalla, joten vaikka serti meni vielä sivu suun, niin ei kyllä voinut kovin pettynyt olla. Vasta kakaran toinen virallinen koitos kuitenkin ja on jo nyt vetänyt paremmin kuin isänsä aikoinaan.:) Hieno mies siitä on kasvamassa, en malta odottaa miltä näyttää 2-3-vuotiaana! <3
Tuomarina tollereilla oli meille uusi tuttavuus Maija Lehtonen. Tuomari mittasi Cooperin, (aina jännittää mutta ei yllättänyt) ja totesi saavansa mitaksi 52cm. Itseltäni pääsi iso huokaus että huh se on siinä ja siinä mutta riittää! :D

"1v. Vahvaluustoinen juniori. Koon ylärajalla. Hyvänmallinen uroksen pää. Oikea purenta. Hieman korostunut otsapenger. Erinomainen kaula ja ylälinja. Hyvin kehittynyt rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä. Sujuvat, kevyet liikkeet. Tummansävyinen väritys. Reipas käytös."
-> JUN ERI1 SA PU2 VARA-SERT
Tosi hieno arvostelu ja mukava tuomari, eiköhän Lehtosen kehässä pyritä käymään vanhempana joskus uudestaankin.



Muuten ollaankin melko rauhallisesti lopputalvi ja alkukevät oltu. Cooperin kanssa jatkettiin tokon jatkokurssille, hirveän hauska (joskin melko jääräpäinen ja vielä malttamaton) tokokaveri hän kyllä on. Oikeanlainen vire on Cooperin kanssa tehtäessä kaiken A ja O, sen on oltava just eikä melkein kohdallaan... sen opettelu on meille molemmille haasteellisinta, liikkeet, temput ja tehtävät kakara kun oppii aivan lentämällä kertaheitosta. Esim. merkin kierto, peruuttaminen ja ruudun alkeet olivat lähestulkoon läpihuutojuttu pari viikkoa sitten tunnilla vaikka tosiaan ekoja kertoja niitä tehtiinkin.

Koda on saanut sitten vaan ulkoilla kunnolla ja on käynyt välillä vanhemmillani lellittävänä ja hermolemolla juniorista, ansaitusti.:D Ollaan myös ahkerasti käyty Nurmijärvellä PetBrosilla uimassa, vielä olisi sarjakortissa muutama kerta käyttämättä. Eiköhän jo sitten toivottavasti päästäisi jossain jo luonnonvesiäkin koittamaan.

Niin kaunis kettupoika.<3



Missä jääkaappi, siellä Cooper.


Hullut mutta onnelliset vesipedot.
Ensi kuussa olisi vielä kolme näyttelyä Cooperin kanssa tiedossa, sen jälkeen ei muista kesän suunnitelmista sitten vielä olekaan tietoa. Ainakin tosiaan Virossa pitäisi vielä jossain vaiheessa keretä käymään.

Rakkaimmat.<3


tiistai 6. maaliskuuta 2018

Liettuan Voittaja 2018

Viime torstaina aamulla anivarhain pakattiin auto ja suunnattiin kohti satamaa. Suuntana oli Vilna ja Liettuan Voittaja-näyttely, joka olikin pitkä kolmen päivän näyttelyturnee. Matkaan lähdettiin siis juniorin kanssa, Koda sai jäädä kotiin nauttimaan ainoan koiran etuuksista taas vähäksi aikaa ja luulenpa että isäkoiralle pieni loma Cooperista oli mieluinen.;)
Koda on aina ollut maailman helpoin matkalainen, bussissa aina häkissään rauhallinen ja hiljainen mutta kun Cooper on jo perusolemukseltaan aivan toista maata, niin kieltämättä epäilin että mitähän juniorin ekasta bussimatkasta tulee ja paljonko muita kanssamatkustajia oikein häirittäisiin.:D Tällä kertaa kun lähdettiin taas Miliamin kyydissä, oman autokyydin sijaan.


Pakko myöntää, että Cooper yllätti käytöksellään positiivisesti jälleen kerran. Se on kotioloissa niin ADHD mölyapina ettei meinannut samaksi koiraksi välillä tunnistaa, tai sitten se on vaan yksinkertaisesti niin vieraskorea.:D Vaikka vieruskaverit meteliä välillä pitivät niin ipana oli oikein mallikkaasti ja hiljaa, molemmat matkat köllötteli oikein rauhallisesti ja tyytyväisenä häkissä, tai ainakin niin kauan kun mamma vaan aina oli näkösällä. Hieno pikkanen, kyllä tämän kokemuksen perusteella sen kanssa kehtaa toistekin bussimatkalle lähteä.:)
Ja vaikka tällä kertaa matkaan lähdettiin ilman omaa varsinaista matkaseuraa, niin jälleen kerran löytyi ihan mahtavia matkakavereita heti satamassa, kyllä riitti juttua takapenkin porukalla koko matkan ajan.:)

Perjantaina oli ensimmäinen koitos kolmesta näyttelypäivästä. Tollerit olivat vasta myöhään iltapäivällä vuorossa, joten nukuttiin pitkään, tehtiin kunnon lenkki ja otettiin taksi näyttelypaikalle. Tollereita oli alunperin ilmoitettu kuusi, mutta vain kolme oli paikalla joka päivä. Tuomarina oli kotimainen Tuula Savolainen, ja täytyy todetta että ONNEKSI ei vielä perjantaina varsinainen titteli-näyttely ollut. Sillä heti kun astuttiin Coopsin kanssa kehään, niin ensi töikseen tuomari kaivoi mittakepin esiin. Olin aluksi levollisin mielin, sillä muistin että Coop oli mitattu myös Messarissa ja silloin Hartuksen Jaana totesi että hyvin vielä menee sallittuihin sentteihin. No, Tuula mittasi pojun ja totesi heti että "liian iso." Mulla loksahti leuka auki ja ihan automaattisesti aloin asiaa ihmetellä ja kyselin mitä mitta sitten näytti. "Ihan kaikki maksisentit menee tällä." kuului vastaus. No, siitä jo tiesin että tää oli tässä. Sileä eri saatiin kuitenkin, mutta eipä se kyllä piristänyt yhtään. Ja kun Liettuassa KV-näyttelyissä on nykyään sellainen systeemi, että arvosteluihin ei kirjata MITÄÄN niin syy jäi hieman mysteeriksi miksi näin. Arvelen sen tuon koon kuitenkin olleen, mutta ihmetyttää vain sillä kyseinen tuomari on korkeita ja isoja tollereita palkinnut aiemminkin... Ja tuo ei kyllä liian iso ole sitten millään, ihan takuulla on sallituissa senteissä vaikka koon maksimirajoilla onkin. Ei siis saatu paljon toivottua junnusertiä vielä silloin ja kyllä ketutti voin sanoa.
Sen jälkeen pisti lähinnä naurattamaan, että ensin mulla on "nartun kokoinen uros" jonka jälkeen saan käsiini "liian ison" uroksen ja nämä ovat vielä isä ja poika. Kaikkea sitä.:D

Olin kuitenkin Cooperiin ja sen esiintymiseen todella tyytyväinen. Meidän edellinen kehäkierros Latviassa kun tosiaan päättyi johonkin mystiseen isoon säikähdykseen, eikä siitä tullut sen jälkeen enää yhtään mitään.(Edellinen postaus siitä kertoikin) Minua siis kieltämättä hieman jännitti kehään meno ja se ehkä näkyi omassa tekemisessä. Mutta hienosti ipana seisoi ja itsensä kantoi ja esitti. Kaikkina päivinä myös hampaiden katsominen meni oikein mallikkaasti, siinäkin kun on hieman peruutellut pois aiemmin.

Päätöntä menoa hotellissa.
No, pessimisti kun ei tunnetusti pety niin lauantain tittelinäyttelyyn suunnattiin "Pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä"-asenteella.:D
Lauantain tuomari oli irlantilainen Clodach Fallon. Olin koko ajan mieltänyt tuomarin mieheksi, mutta nuorehko naistuomari meitä sitten kehässä odottikin.:D Coops oli omaan tapaansa iloa ja virtaa täynnä ja edellispäivän hyvä esiintyminen toi itseluottamusta minullekin.
Arvosteluthan menivät kaikkina päivinä hirveää vauhtia kun tuomareiden ei tosiaan tarvinnut arvosteluja koirille kirjoittaa. Siinä juostiin ja hetki seisottiin ja tuomari tuli kättelemään ja onnittelemaan. JES!! Se siis tarkoitti Liettuan junnusertiä, ROP-junioria sekä Liettuan Juniori Voittaja-titteliä! Hieno Coops.<3 Kylläpäs saatiin kaivattua balsamia perjantain pettymykselle.:) Ja ensimmäinen pilipali-titteli ipanalle heh. Vaikka toivottu titteli saatiinkin, niin kyllä olisin myös arvostelunkin halunnut saada, kun ei halpaa lystiä ole noi näyttelymaksut.. noooh.
Rop-koira oli joka päivä ukrainalainen uros, joka oli Kodan kokoluokkaa eli pieni uros, tai kyllä se ero oli hurja kun molemmat PU-kehässä vierekkäin seisoivat.

LTJV-18!
Kaunis rakas riiviö! <3

Sunnuntaina alkoi jo turnausväsymys näkyä meissä molemmissa. Cooperilta ei virta lopu sitten kulumallakaan, mutta koko viikonlopun kilttinä ja kaikkien kaverina pyörinyt ipana alkoi yhtäkkiä äksyillä lähes jokaiselle vastaantulijalle. Siitä tiesin, että nyt on Cooperkin väsynyt, henkisesti siis. Enkä kyllä yhtään ihmettele, ei ollut mikään helppo reissu 11-kuiselle teinille. Kaikki oli kuitenkin niin uutta ja hirveän pitkiä päiviä meillä olikin. Sen takia suosiolla jätinkin lauantaina menemättä BIS-juniori kisaan, en halunnut rasittaa kakaraa yhtään enempää.
Sunnuntain tuomari oli ukrainalaissetä Vitaliy Belsky. Toinen Liettuan junnuserti vielä tarvittiin tilille, että olisi toive kolmen tittelin viikonlopusta täyttynyt. Joten kyllä hieman jännitti kun kehään mentiin. Coops esitti nakin turvin taas ryhdikkäästi parastaan ja kyllähän se tuomari tuli meitä kättelemään ja toteamaan että ROP-juniori. Jes jes jes!!! Se siis nimittäin tiesi että Cooper junnuvalioitui siis sekä Liettuaan että Latviaan! :) Kyllä meillä laitettiinkin kehässä tanssiksi ja ipana sai ansaitut extranakit sen jälkeen.

LT & LV JMVA!
Uusi oma kurre ja Olga-bokseri oli reissussa parasta, jos Coopsilta kysytään!
Olikin kyllä kiva laittaa näitä uutisia koti-Suomeen, varsinkin totta kai kasvattajalle.:) Siinä sitten vietettiin loppupäivä kehän vierellä lepäillen, shoppaillen ja kehien tyhjennettyä hieman uusi leluilla leikkien. Kauas on aina pitkä matka ja olihan tuo kotimatka pitkä ja väsytti ja kolotti joka paikasta kaikesta siitä bussissa istumisesta, mutta kun kaikki kolme toivottua titteliä tuli tuliaisina niin mikäs siinä! Nyt sitten vilkuillaan vielä tuon Viron puoleen, että saataisiin sieltä yksi junnuserti ja sitä myös EE & BALT JMVA-arvot. Sitten se ulkomaanmatkailu saakin olla siinä Cooperin osalta, toistaiseksi.;) Pitää alkaa noita kotimaan kehiä vilkuilla sen sijaan loppukevääksi ja kesäksi, täytyy suunnata aivan eri tuomareille kuin Kodan kanssa...

Kotona ei kiinnostanut poseerata enää yhtään.:)
Sen lisäksihän tässä on Cooperin kanssa käyty tokon alkeiskurssi ja jatkokurssi jatkuu nyt maaliskuussa. Hirveän fiksu, nokkela, iloinen ja väsymätön reenikaveri Coops kyllä on. Löytyy sitä Kodalle toivomaani moottoria, joskin isänsä hiljaisuutta kaipaisin hänelle vuorostaan.:'D Ja hirmu hyvin on reenit menneet ja nuoren miehen mieli treeneissä malttanut, vaikka Coops tosiaan hieman hankalassa mörkö/murkkuiässä onkin. Ja kyllähän tässä jo kovasti 1-vuotissynttärit ovella kolkuttelevat, apua!!

Cooper 11kk. Iso se on, ei käy kieltäminen, mutta EI liian iso.

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Äidin pikkupoika menee muille maille

Äidin pikkupoika menee vaikka ulkomaille!

Ja niin menikin. Tuo meidän vuoden 2017 ja loppuvuoden postaus antaa näköjään edelleen odotuttaa itseään, kyllä sekin vielä tulossa on, kun vain saisi aikaiseksi. Tapahtumia on ollut jonkin verran, mutta ei vaan ole kerennyt koneelle istua sen vertaa. Kun opiskelee/tekee kaikki työt koneella muutenkin, niin ei vaan jaksa kotona enää avata konetta ollenkaan jossei ihan pakko ole..

No joka tapauksessa, kuten tämän tekstin otsikkokin sen kertoo, äidin pikkupoika tosiaan käväisi ensimmäistä kertaa ulkomailla.:) Suunnaksi otettiin Latvia ja Daugavpils, jossa oli kaksi kansallista koiranäyttelyä tuossa 1,5 viikkoa sitten. Matkaseurana meillä oli kaverini Sari sekä Sarin 4-vuotias flättipoika Rocky. Rocky ja Cooper olivat marraskuussa yhdessä Tampere KV:ssa jonne matkattiin niin ikään Sarin autolla, mutta sen kummemmin pojat eivät ole toistensa kanssa olleet tekemisissä. Siitä huolimatta pojat sujahtivat samaan laumaan ihan luonnostaan, mitään murinoita tai valtataisteluita ei tarvittu. Cooper täytti matkan aikana 10kk ja vaikka onkin jo aloittanut mörkö/murkkuiän, niin alistui Rockylle muitta mutkitta. Tämä teki toki reissusta erittäin helpon, kun pojat olivat oikein tyytyväisinä yhdessä niin hytissä kuin takakontissakin vaikka ahdastakin välillä oli.:) Taisi molemmilla vaan olla kivaa kun oli seuraa, molemmat kun ovat tottuneet että laumassa on muitakin koiria.


Hienot reissupojat!


Cooperille oltiin tosiaan ensimmäisiä junnusertejä hakemassa. Kodan kanssa en mitään junnutitteleitä lähtenyt koskaan edes hakemaan ja tuntuu ne edelleen vähän hassuilta ja jopa "turhilta" mutta mikäs siinä, kokeillaan nyt kuinka tässä käy.:) Tollereita oli ilmoitettu kaksi, molemmat Suomesta. Toinen oli valiouros joten kisaa junnusertistä ei onneksi ollut. Tämä oli Cooperille myös ensi kerta virallisessa juniorikehässä, Suomessahan ei olle kehiä korkattu junnuissa vielä ollenkaan. Eikä vieläkään tiedetä milloin ja missä korkataan, joskus keväällä jossain ehkä.:D
Lauantain tuomarina oli makedonialainen setä Pero Bozhinovski. Cooperia ei ollut pitkä matka haitannut ja rasittanut yhtään, vaan virtaa riitti (kuten aina) kuin pienessä kylässä. Kehässä mentiinkin melkoista pupuloikkaa, hohhoijaa taas.:D On tuo kyllä niin erilainen kuin aina rauhallinen ja maltillinen isänsä.. Meillä oli tavoitteena saada edes yksi Latvian junnuserti (toivottavasti) roikkumaan jatkoa ajatellen. Ja se sitten saatiinkin heti kättelyssä.:) Ei siinä kauaa tarvinnut tuomarin edessä seistä kun jo kysyttiin saako ottaa sertin vastaan, hieno ipana!

Joku voisi kertoa Cooperille että se on koira eikä kenguru.


On tuo vaan (vaikka itse sanonkin) niin tavattoman kaunis ja lupaava poika! Se on musta jo nyt paljon hienompi kuin Koda, tekee niin paljon että on tuota jalkaa 4cm enempi ja Cooperille on tulossa vielä Kodankin kaunista päätä hienompi pää ja ilme, kunhan tuosta toivottavasti vielä vähän kasvaa ja levenee. Ai että! Se on vielä varsinkin alkanut vihdoinkin saada massaa ja turkkia ja miehistyä silmissä, voi jestas että tykkään meidän tulevaisuuden toivosta vaan niin paljon! <3 Eikä olisi tuo lauantain arvostelu voinut alkaakaan Cooperia paremmin kuvaavalla lauseella:

"Very active temperament. Excellent head and expression. Correct move up and down. Good length. Correct pigment. Quality coat."
-> JUN ERI1 SA J-SERT PU2

10kk, 52cm & 20,5kg.
Rockyllekin saatiin heti lauantaina se mitä tultiin hakemaan, eli Latvian serti ja pojusta tuli samalla LV MVA, onnea vielä tätäkin kautta Sari! :) Kyllä oli siis syytä korkata illalla hotellilla molemmille pojille!
Lauantain kruunasi vielä myöhemmin tieto, että Kodan ja Bonitan Viroon muuttanut tytär Sipsik (Hedera's She's Gorgeous) oli ollut Tartossa JUN ERI1 SA J-SERT, ROP-JUN, PN1 & ROP!!!
Aivan huikeaa!!

Kaunis Sipsik. (c) P.Pullonen
Sunnuntaina ei kehistä tarvittu enää oikeastaan mitään, mutta totta kai koko rahan edestä mentiin kun ei jaksettu lähteä iltalaivaakaan aikaisemmaksi vaihtamaan. Cooper oli mahtavasti kuulolla ja seisoi hienosti ennen kehän alkua mutta... juuri kun hampaiden näyttäminen oli (kerrankin) mennyt hyvin, meidän mörköikäinen murkku säikähti selkänsä takana jotain. Syy jäi täysin epäselväksi mitä siellä oli, mutta joka tapauksessa kakara meni siitä niin lukkoon, että tuijotteli vaan nurkkaan selkänsä taakse, eli näytti venäläistuomarille vain takalistoaan. En saanut sitä kääntymään ja seisomaan kylki edellä, en sitten millään vaikka mitä tein...

Sunnuntain kehässä oli tosiaan mörköjä, mutta on se silti niin kaunis!
Liikkeet sentään menivät hyvin ja taisteluvoitto sieltä saatiin, kun toinenkin junnuserti saatiin kotiin viemisiksi.:) Rehellisyyden nimissä en sitä itse olisi antanut, mutta tuomari onneksi taisi ymmärtää että oli junnu vielä vähän ymmällään ja ujolla päällä. Arvostelu oli venäjäksi ja jäi sen takia arvoitukseksi. Tulos siis kuitenkin sama eli JUN ERI1 SA J-SERT PU2.
Tuosta kehämöröstä jäi itselleen vähän hampaankoloon, mutta kivaa oli silti lähteä kotimatkalle kahden sertin kera, Rockykin hienosti molempina päivinä oli VSP.:)


Kotimatkalla ei ollut kiire, joten pysähdyttiin ostamaan tuliaisia ja lenkittämään koiria ihan ajan kanssa. Latviassakin oli mukava pieni pakkassää koko viikonlopun ajan, joten kelpasi koirienkin vähäisessä lumessa tarpoa.:)



Sellainen oli lyhykäisyydessään meidän juniorin ensimmäinen ulkomaanreissu. Cooper yllätti minut reissun aikana monta kertaa, positiivisesti nimenomaan.:D Olin niin epäillyt mitä siitä oikein tulisi, kun se muuten on niin ADHD ja tulisieluinen kakara. Mutta on se onneksi myös rohkea, utelias ja selväjärkinen eikä turhista ressaile. Autossakin nukkui koko matkan, hotellilla ja laivassakin relasi vain. Joten onneksi on myös helppo ja mutkaton matkakaveri kuten isänsä, eiköhän siis jatkoa ole luvassa meidän tulevaisuuden toivolla.:) Olen kyllä kaikin tavoin niin ylpeä ja tyytyväinen meidän pienestä, tai siis jo isosta, pojasta! Kehäkettuilua pitää vielä reenata kyllä, paljonkin, mutta innolla ja mielenkiinnolla odotan miten meidän ferrari tästä vielä kehittyy!

Vihdoinkin Helsingin satamassa klo 00.30.:D 
Näiden hienojen tulosten lisäksi on vielä pakko mainita Kodan ja Hymyn pentueen upeat terveystulokset! Pian kaksi vuotta täyttävistä S-pennuista on nyt luustokuvattu 6/7 ja sieltä tuli lonkissa 4x B/B ja 2x A/A ja kaikilla kyynärät 0/0! Aivan upeaa, kerrassaan! Ollaan Maijan kanssa kyllä todella tyytyväisiä.:) Toivotaan että Hedera's lapsilla on aikanaan vähintään yhtä hyvät tulokset.
Ei siis ollenkaan huono uuden koiramaisen harrastusvuoden aloitus, katsotaan ja toivotaan että se myös jatkuukin yhtä iloisissa merkeissä.:)

lauantai 23. joulukuuta 2017

Me käymme joulun viettohon

Meidän lauma muuttaa nyt muutamaksi päiväksi tuonne "kotikotiin" joulua viettämään. Cooperilla edessään ensimmäinen joulu, saas nähdä mitä juniori kuusesta ja kinkusta tuumaa.:)
Kertaan vielä meidän loppuvuoden kuulumiset myöhemmässä postauksessa joulun jälkeen, on tässä välissä muutama tapahtuma nimittäin vielä kalenteriin mahtunut.

Lämmintä joulumieltä blogimme lukijoille!


keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Kouvola RN

Viime sunnuntaina kerättiin kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnattiin kera molempien poikien kohti Kouvolan ryhmistä. Cooper oli juuri edellisenä päivänä täyttänyt tasan 7kk, joten sekin pääsi osallistumaan ihan viralliseen näyttelyyn pentunäyttelyn sijaan tällä kertaa ja sillä silmällä olin tuota Kouvolaa jo pitkän aikaa katsellutkin.
Olin samaan syssyyn ilmoittanut myös Kodan sinne. Herralle ei eriä kummempia tavoitteita ollut; lähinnä halusin vain että pääsisivät isä ja poika edes kerran käymään samassa kehässä ja että Koda pääsisi kerrankin mukaan, kun onhan sitä kieltämättä viime ajat ravattu oikeastaan vaan pennun kanssa milloin missäkin tapahtumassa. Kodan edellisestä kehäkierroksesta olikin kulunut jo puoli vuotta aikaa, joten ehkä olikin jo korkea aika käydä vähän näytillä edes jossakin todistamassa että kyllä herra on edelleen täysissä ruumiin ja sielun voimissa vaikka pitkää "isyyslomaa" onkin kaikessa hiljaisuudessa vietellyt.:)

Näyttelypaikka oli ankea ja pieni bunkkeri/halli, mutta sisällä oli lämmintä ja kahvio oli hyvä. Suurin miinus olivat kehät. En ole kyllä kieltämättä noin pienessä ja ahtaassa kehässä käynyt koskaan, hyvä kun mahtui kulmissa kääntymään yhtään.:/ Onneksi ei tuon enempää meillä luokassa kilpailuakaan ollut (Kodan kanssa valioissa kaksi muuta) muuten olisi tosi ahdasta ollut. No, hengissä kuitenkin selvittiin tästäkin kokemuksesta ja kunnialla kuitenkin.:)
Tollereilla oli tuomarina meille uusi tuttavuus; Paavo Mattila. Tiukaksi sedäksi tiedetty kyllä. Tolloja oli ilmoitettu 15, Cooper ainoa pentu ja loput jakautuivatkin tasan eli 7 urosta ja 7 narttua. Ipana siis aloitti tollerit heti ensimmäisenä ja esiintyikin omaan tapaansa reippaasti ja asenteella.:) Se on kyllä niin reipas ja ryhdikäs ja nauttii esiintymisestä sekä huomiosta. Siinä kai ne Hedera'sin geenit vaikuttaa kun nauttii showsta paljon enemmän kuin vaatimaton isänsä.:D Tuomari oli varsin nopea arvostelemaan, mutta varsinkin kiva pennun kanssa ettei tarvinnut turhan kauan kehässä seistä. Mattila tuli siinä sitten sanomaan että KP sekä luonnollisesti ROP-pentu ja onnittelujen lomassa sanoi vielä erikseen, että tämä on ikäisekseen hyvin kehittynyt pentu ja todella lupaava. Toivoi vielä hieman pidempää rintakehää, mutta sen pitäisi kyllä kasvaa sitä myötä kun koira vielä kasvaa ja levenee. Olipa mieltälämmittävät kommentit loppuun! :) Ja sai ipana muutenkin oikein kivan arvostelun:
"Hyvin rakentunut pentu. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Rintakehä voisi olla hieman pidempi. Hyvä ylälinja ja raajat. Lupaava karva. Liikkuu erittäin hyvin."
->PEK1 KP ROP-pentu

(c) Jarno Niemi


Sitten alkoivatkin viralliset luokat. Mattila oli tiukalla päällä ja enimmäkseen EH:ta tulikin. Koda oli ollut koko viikon mökkeilemässä porukoideni kanssa, olin saanut sen kotiin vasta edellisenä iltana. Sille tuo näyttelyreissu tuli siis ihan liian nopeasti, se oli tooodella väsynyt edelleen ja tuntui lähinnä perässä vedettävältä lahnalta.:D Oltiin käyty viereisessä kehässä reenaamassa ja se oikein haistatteli mulle kuten sillä joskus on tapana. Jos sattuu sellainen päivä että herraa ei kiinnosta, niin sitten sitä ei vaan kiinnosta ja piste.:D Ei siis todellakaan mitään odotuksia oikein ollut ja kun tiukkaa linjaakin katsoi. No, onneksi kehänreunalla olleilla tutuilla oli lihapullia (kiitos vielä tätäkin kautta Hanna!) jolla sain Kodaa edes pikkuisen hereille, meidän mukana olleet tonnikalanamit kun ei herraa oikein sytyttäneet.
Valiouroksia oli kolme. Sain Kodan esiintymään joten kuten, vaikka laiskalta ja kankealta se tuntuikin enkä itse ollut ollenkaan tyytyväinen. Mattila kuitenkin tuntui Kodasta pitävän kovastikin ja erihän sieltä tuli. Niin tuli kahdelle muullekin valiolle. Kilpailuluokassa tuomari kävi heti ensimmäisenä katsomassa Kodaa erikseen vielä tarkemmin eikä tehnyt samaa muille. Ihan odotetusti voiton vei kuitenkin Veke, ei ylläreitä siinä siis. Siinä samalla vedettiin myös PU-kehä sillä vain Veke ja Koda saivat uroksista SA:t. Tämä oli kuitenkin tosi positiivinen ylläri ja tulos kelpasi meille, ei ollenkaan huono suoritus pitkän tauon jälkeen. Hieno oli edustus isällä ja pojalla, pakko olla tyytyväinen meidän tiimiin! :)<3 Koda saikin kyllä yhden kivoimmista arvosteluistaan:
"Kaunis uros. Hyvä pää. Hyvä runko, voisi olla aavistuksen lyhyempi. Hyvä asentoiset raajat. Erittäin hyvä karva. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös."
-> VAL ERI2 SA PU2

Pitkästä aikaa Kodastakin vähän näyttelykuvia. Kiitos Jarno!


Pitääpä siis käydä Paavon kehässä joskus toistekin.:) Koda jää nyt joka tapauksessa kehähommista kokonaan sivuun, määrittelemättömälle tauolle. Kyllä ensi vuonna kierretään vaan juniorin kanssa.:) Keksitään isäkoiralle jotain muuta tekemistä sitten.

Lopuksi vielä hieman parempi kuva 7kk Cooperista agilityreenien jälkeen. Turkkikin tuhannen pystyssä uimareissun jälkeen mutta joka tapauksessa.:) Hieno ipana!<3 Korkeutta on tällä hetkellä 49-50cm. Sentti, ehkä pari tulee vielä lisää, näin epäilisin. Kodasta on kuitenkin kasvanut ohi jo.


perjantai 13. lokakuuta 2017

Pentunäyttelyitä, synttäreitä ja polskintaa

Niin se taas syksy saa. Kyllä onkin tätä syksyä vietetty sateisissa ja märissä merkeissä, eipä olla päästy nauttimaan ruskasta ja raikkaasta syyssäästä metsään eikä sänkipelloille kertaakaan.:( Olin niin suunnitellut ja toivonut että varsinkin sänkkärille päästäisiin ipanankin kanssa noutoja reenaamaan, mutta ei. Sinne mutaan jäätäisiin kiinni kaikki vaan...

No, on sitä jotain tekemistä sentään keksitty kuitenkin. Aloitetaan vaikka noista pentukehistä. Cooperin kanssa suunnattiin syyskuun lopussa SNJ:n päänäyttelyyn. Erkkari oli tänä vuonna Tuulosen parkkihallissa, mikä varmasti karsi tosi paljon porukkaa, tai ainakin tollereissa. Ei ollut koko erkkarissa kuin 28 ilmoitettua punaturkkia! Sen takia itsekin mietin kauan ilmoittaako Cooperia vai ei, mutta hetken mielijohteesta ilmoitin kuitenkin. Ja ihan turhaan olin ressannut, eihän ipana ollut meluisasta, kaikuvasta ja liukaslattiaisesta hallista moksiskaan.:) Kaikki oli vaan niin hauskaa ja uutta ja kaikki koirat ja ihmiset oli ihania ja olisi pitänyt päästä moikkaamaan. Häkissäkin vaan chillaili rauhassa ja jopa nukkui kun malttoi. Eikä ollut Vantaan pentunäyttelyssä esiintyneestä piippailusta tietoakaan.:)
Pentujakin oli ilmoitettu vain kolme, totta kai kaikki vain sitten olivat uroksia. Cooper oli ainoana pikkupennuissa. Coopsteri esiintyi tuttuun tapaansa hyvin iloisesti ja reippaasti, seistessä meinasi tarjota istumista vähän turhan herkästi. Tuomari arvioikin tooosi hitaasti ja pitkään, eipä siinä meinannut 6kk ipanalla maltti vielä oikein pitää.
Tanskalainen Helle Dan arvioi kakarasta seuraavaa:
"A little skinny upon his legs. Nice proportions. Good head and expression. Correct bite. Good length. Still needs a lot maturity. Little deep tail set. A little long hox. Good bone and feet. Moves with good energy. Parallel front and rear. Good temperament. Promising coat."
Tällä saatiin Kodan pojalle toinen KP ja toiseksi paras urospentu vanhemman jälkeen, eipä yllättänyt. Tuomari piti turkikkaista, rotevista koirista kuten pohjoismaalaiset tuomarit aina. Jälkikäteen jäi ketuttamaan etten Kodaakin ilmoittanut, mutta tää on niin tätä.:D Nähtiinpä kehän laidalla myös pitkästä aikaa Cooperin Luna-mammaa! Kyllä olisi äiti ja poika painineet yhdessä enemmänkin jos vain olisi ollut tilaa missä mennä ilman remmejä. Kyllä on pojulla vaan nätti äiskä, eikä nyt isäkään kehnompi ole.;)

Hymyilevät äiti ja poika.<3
Heti seuraavana päivänä ajeltiin Loviisan pentunäyttelyyn. Sieltä ei jäänytkään sitten mitään muuta käteen kuin paska maku suuhun. Tuomarina oli Soile Bister, josta olin toki lukenut ja kuullut yhtä sun toista..ei mitään kovin mairittelevaa. Tollerit olivat viimeinen rotu (taas!) kehässä ja oltiin tultu hurjan aikaisin paikalle. Tuomari oli aiemmissa roduissa perustellut luokkasijoitukset tai miksei antanut KP:ta, mutta kun tollereiden vuoro tuli niin.. No, tollopentuja oli neljä; kolme urosta ja yksi narttu. Kahdesta peräkkäisestä pitkästä näyttelypäivästä huolimatta Cooper oli tapansa mukaan täynnä iloa ja virtaa ja esiintyikin todella hyvin. Tuomari ensin suorastaan naurahti kun sanoin Cooperin iäksi 6kk, mutta henkisesti sen olevan 3kk tasolla vielä. Sen jälkeen kun hampaita ym katsottiin, heti ärjäisi minulle että älä syötä sitä koiraa, se häiritsee häntä. Katsoin vain silmät pyöreänä että ooooookei. Tämä kun tosiaan on vasta PIKKUpentu joka vielä vasta harjoittelee koko hommaa, varsinkin toi hampaiden katsominen on vielä hankalaa kun pitäisi pussata, antaa tassua jne samaan aikaan...
No, itse varsinainen seisominen menikin sitten yllättävän hyvin ilman namikättä, hieno ipana! :)
"Kookas, korkearaajainen, hyvä luustoinen uros, jolla seistessä hyvä ylälinja. Lupaava pää. Riittävästi kulmautunut edestä, hyvin takaa. Ikäänsä hyvä runko. Karva saisi olla suorempaa. Alaskiinnittinyt häntä, joka ei nouse. Liikkuu edestä hyvin, takaa ahtaasti."
Tällä Cooper tuli pikkupentuluokan toiseksi korkeasukkaisen uroksen jälkeen, mutta Soilepa oli sitä mieltä että yksikään tollopentu ei ollut sinä päivänä KP:n arvoinen. Enkä minä nyt sitä tarkoita, että joka kerta sieltä pitäisi edes KP:n kanssa poistua, mutta kun ei saatu perusteluja mihinkään suuntaan, kuten kaikissa edellisissä roduissa. Oli vaan että ei KP:ta kellekään, kiitos ja heihei.
No, nää on taas näitä. Mutta jos tuo olisi ollut itselleni ensimmäinen kerta kehässä (ja vielä pentuluokassa jossa EI PITÄISI olla niin vakavaa) niin olisi saattanut jäädä melkein myös viimeiseksi kerraksi.. Kehän laidalta kyllä kuulin, että nousihan tuo häntä liikkeessä, vaikka tuomari oli kirjoittanut samasta matalasta hännästä kaikille neljälle pennulle.:D No, nyt on ainakin selätetty tuo pelko purennasta ja hyvä tuo häntäkin on. Kaikki tuomarit maininneet ahtaat takaliikkeet joten eiköhän se paikkansa pidä. Ne oki tässä vielä varmasti kehittyvät sitä mukaa kun kakarakin vielä kasvaa ja lihakset takapäähän kasvattaa. Mutta joo, sellainen oli se Loviisan reissu.

No, tasan viikko tästä eli viime sunnuntaina suunnattiin sitten vuorostaan Hyvinkään pentunäyttelyyn. En tiedä mitä oli tapahtunut, välissä oli tosiaan ollut vain viikko, mutta tuntui kuin Cooper olisi ihan silmissä alkanut saada massaa ja varsinkin turkkia! (Vihdoinkin!) Laskin leikkiä kun SNJ:n tuomari oli pitänyt Cooperia liian laihana, että alottaisin sillä lihotuskuurin, mutta kyllä meillä ruokailu pysyi täysin samana. Lohiöljyn määrää lisäsin vain vähän. Silti tuntui ja näytti kuin mulla olisi ollut kädessä ihan eri koira kuin SNJ:ssä ja Loviisassa..

Puunattuna ennen Hyvinkäätä.
Taas kerran oltiin ihan liian ajoissa paikalla, mutta mikäs siinä. Halli oli lämmin, kehänlaidalta löytyi mukavia kultsuihmisiä joiden kanssa jutella ja hallin ulkopuolella oli grilli josta hakea ruokaa. Ja Cooper on ihan mahtava reissukaveri. Se on niin täysillä ja iloisesti mukana, virtaa riittää odottelunkin jälkeen, mutta se on myös petrannut tuota häkissä oloa. Ei päästä enää ääntäkään kun häkkiin pääsee ja malttaa siellä tosiaan vetää jo päikkäreitäkin. Kivaa ja helppoa tuon kanssa on olla ja mennä, kuten isänsäkin.:)
Tuomarina tollereilla oli Maija Mäkinen. Todella mukava ja ystävällinen tuomari ja juuri oikeantyyppinen pentunäyttelyyn; osasi todellakin arvioida pennun juuri siinä iässä ja kehitysvaiheessa eikä vaatia siltä liikoja niin käytöksen kuin kropan suhteen. Odottelua meillä oli tosiaan ollut jo muutama tunti alla ja kun kehään päästiin, tuomari totesikin että "no tämä tollerihan on ollut täällä valmiina jo monta tuntia!" :D Ja pitkästä odottelusta huolimatta Cooperhan vallan liiteli kehässä, se totisesti tykkää huomiosta.:)
"6kk maskuulinen pentu, jolla hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Kaunisilmeinen pää, joka saa vahvistua. Hyvät silmät, purenta ja korvat. Hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset. Ikään sopiva runko. Hyvä selkä, lantio ja häntä. Hyvät käpälät. Lupaava turkki. Liikkuu hyvin sivusta, mutta vielä kovin ahtaasti takaa. Oikea temperamentti."
Tällä ihanalla arvostelulla saatiin pojulle kolmas KP ja koska Cooper oli ainoa tolleripentu, oli poju luonnollisesti ROP-pentu!<3 Heh vaikka ainoita oltiinkin niin kaikki lasketaan eikö niin.;)


Hyvinkäältä lähdettiin kotiin ihan eri fiiliksissä kuin viikkoa aiemmin Loviisasta. Totta kai kotiin tuomiset lämmitti mieltä, mutta ennen kaikkea tuntui että nyt saatiin rahalle oikeasti vastiketta, arvostelupaperikin oli kirjoitettu ihan täyteen tavaraa, ja juuri tuollainen fiilis pitäisi kaikin puolin (pentu)näyttelystä jäädäkin.:) Tuo arvostelu lämmitti myös mieltä tosi paljon, täytyy käydä Mäkisen kehässä virallisissakin kekkereissä jos joskus sopivasti jonnekin osuu.

Pakollinen posetus vielä kotona.
Ennen SNJ:tä, 27.9, vietettiin totta kai Koda-herran 5-vuotissynttäreitä! Ei apua oikeesti miten aika meneekin.. ihan turhan nopeaan! Kuka antoi mun mussukalle luvan olla jo keski-ikäinen??! Synttäreitä vietettiin tosiaan allasbileiden merkeissä Hyvinkään Onnenkoirassa ja seura oli ihan parasta; meidän poikien lisäksi altaassa pyörivät Kodan ja Hymyn tytär Siru sekä Kodan suuri rakkaus meidän nosework-reeniryhmästä eli Hilde-neiti. Kiitos vielä tätäkin kautta seurasta Maija ja Leena!
Voi tuota meidän Kodaa.<3 En olisi ikinä uskonut mitä sen kanssa tultaisiin tekemään ja saavuttamaan. Miten moneen eri paikkaan se mut veisi ja moneenko uuteen ihmiseen ja lajiin se mut tutustuttaisi. Seitsemän valiotittelin ja kolmen koulutustunnuksen mies sekä jo yhdeksäntoista ihanan pennun ylpeä isä. Elämäni koira ja paras kaveri.<3


Cooper, Siru, Koda ja Hilde.

Reipas ensikertalainen!

Näin ihana kortti saatiin vielä Hilden porukoilta.<3
Kyseinen uimakeikka oli tosiaan Cooperille ensimmäinen kunnon uimareissu. Ei se kesällä uinut kertaakaan luonnonvesissä, tippui tosiaan laiturilta kerran ja sen jälkeen kahlaili paljon mutta ei vielä uinut. Sehän oli ihan onnessaan tuolla uimalassa! Pari ensimmäistä kertaa meni kyllä pelkällä etupäällä kauhoen kun ei millään meinannut takapäätä muistaa ottaa käyttöön ollenkaan.:D Mutta kun ne takajalat sieltä löytyivät alle ja alkoivat totella niin voi sitä pienen tollon onnea! Kyllä hinku veteen oli kova, vaikka vielä vähän varovaisesti rampeilta veteen menikin.
Siitä sitten sainkin idean varata ipanalle pari aikaa pentu-uitiin, jossa nyt ollaan pari viime torstaita käytykin. Ja Cooper tykkää! Tulee uimalaan hirveä veto päällä ja piippauskone lähtee heti käyntiin kun pitää omaa vuoroa odotella. Takapää on koko ajan paremmin ja paremmin mukana, vaikka takajalat edelleen tekevätkin ihmeellisiä sammakkopotkuja sivulle eikä vielä taakse..:D Mutta pinnalla pysyy ja hauskaa on ja ennen kaikkea Cooper haluaa noutaa vedestä ja oikein komentaa jos dami ei veteen lennä tarpeeksi nopeasti tai usein.:) Eiköhän meillä tätä menoa ole ensi kesänä mökillä kolme hullua vesipetoa. Meillä on vielä parille seuraavallekin torstai-illalle uima-aika varattuna, harmi että Kodalla ei ihan ikää tuohon pentu-uintiin enää ole.:D

Pennun ilme aina kun se tajuaa, että kohta pääsee taas polskimaan.<3




Märkää siis on riittänyt niin ulkona kuin tuolla altaan puolellakin.:D Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tällä kertaa meidän laumalta.

Hönttilauma on paras lauma.<3